Alppiruusun runsaan kukinnan salaisuus
Mustilan arboretum kehitteli Helsingin Yliopiston kanssa lähes 30 vuoden ajan meikäläisiin olosuhteisiin sopivia, kestäviä ja kauniita alppiruusuja. Rhododendron Kullervo on saanut nimensä Kalevalasta ja sen nimesi Tellervo Koivisto. Viehättävän kukinnon ja kasvutapansa ansiosta Kullervosta on tullut hyvin suosittu.
Se kuuluu Yakushimanum – ryhmän alppiruusuihin, joille ovat tyypilllisiä kauniit kellomaiset kukat pyöreän pallomaisissa kukinnoissa. Itse pensas on myös muodoltaan pyöreä. Se on hyvin haaroittuva ja pysyy pienikokoisena täyskasvuisenakin. 10 vuodessa se kasvaa noin metrin korkuiseksi. Matalakasvuinen alppiruusu talvehtii erinomaisesti lumen alla suojassa, nuputkin paljaana jopa parinkymmenen asteen pakkasessa.
Kullervon ihastuttavat kukat ovat aluksi punaiset ja auetessaan muuttuvat lähes valkoisiksi. Alppiruusut istutetaan valoisaan tai puolivarjoisaan paikkaan, jossa on hapanta, runsasravinteista maata. Kullervo kestää muita alppiruusuja paremmin aurinkoisella kasvupaikalla, varjossa kukinta voi jäädä niukaksi.
Istutuspaikan multaa kannattaa parantaa sekoittamalla alppiruusulle säkillinen Rodo&Ikivihreät Puutarhamultaa. Istutuspaikka ei saa olla kovin kuiva, koska alppiruusut viihtyvät tuoreessa maassa. Seisovaa vettä niiden hento juuristo ei kuitenkaan kestä. Istutusalueen multapinnan voi kattaa Puunkuorikatteella, joka estää kosteuden haihtumisen alppiruusun juuristoalueelta.
Alppiruusut ovat parhaimmillaan yhdessä havukasvien kanssa ja useiden alppiruusujen ryhmänä. Puolivarjoinen kasvupaikka suosii kuvintaa. Kullervon kaveriksi voi valita korkeammaksi kasvavia lajikkeita, jotka sopivat hyvin taustakasveiksi. Yhdistämällä useampia alppiruusuja ryhmäksi varmistuu myös pidempi kukinta-aika Ne kukkivat lajikkeittain hieman eri rytmissä, kaikki kuitenkin aivan kesän alussa.
Alppiruusuja lannoitetaan vuosittain keväällä ja toisen kerran kukinnan jälkeen. Alppiruusut eivät kaipaa runsasta lannoittamista vaan tyytyvät maltilliseen lannoitelisään. Puutarhan Rodo-ja havulannoitteen ohjetta noudattamalla et mene metsään alppiruusujen lannoituksen suhteen.
Voit leikata kukinnan jälkeen kuivuneet kukkaperät pois alppiruusujen oksilta. Näin pensaat eivät lähde tuottamaan siemeniä. Se ei kuitenkaan ole välttämätöntä, eikä aina mahdollistakaan vanhempien alppiruusujen suuren koon vuoksi. Kukkia kyllä kehittyy! Siitä todisteena tuo pääkuva pinkkien kukkien täyttämästä suuresta alppiruususta. Alppiruusuille sopii syyslannoitteeksi Puutarhan Syksy rakeisena tai kasteluravinteena. Uudet kukkanuput kehittyvät jo syksyllä, joten ravinteet pitää antaa hyvissä ajoin elokuussa.
Alppiruusuja, kuten muitakin happaman maan kasveja voi hoitaa myös uudella Tuijille suunnatulla hoitoaineella. Se sumutetaan lehdille, mikä on tehokas tapa lisätä kasvin elinvoimaa.
