Suomalaisen puutarhanhoidon historiaa tunnetaan 1700-luvulta lähtien. Aina on viljelty omaan tarpeeseen sopivaa syötävää. Sotien jälkeen höyrymehun tekeminen ja muu säilöminen oli jokavuotinen ponnistus perheen talven tarpeisiin. Nykyään puutarhaa viljellään sen vuoksi, että tiedetään mistä ruoka tulee. Puutarhan Kesä liittyi pysyvästi mukaan suomalaiseen puutarhanhoitoon vuodesta 1960 lähtien.
1700-1800 luvulla aateliset perustivat puutarhoja
Ensimmäisiä havaintoja täkäläisestä puutarhaviljelystä on kartanoissa, joihin aateliset toivat matkoiltaan pääosin eksoottisia kasveja. Niillä ei juuri ollut mahdollisuuksia tuottaa satoa täkäläisissä oloissa. Historiankirjoissa on kuitenkin merkintöjä, joiden mukaan esimerkiksi Tammerkosken kartanossa viljeltiin menestyksekkäästi kaalia, humalaa ja koristekasveja jo vuonna 1735.
1800-luvun alkupuolella Suomeen tuotiin omenapuita, joita eurooppalaiset olivat viljelleet siiderin raaka-aineeksi jo 500 vuotta. Historiankirjoista löytyy myös merkintöjä apteekkareista, jotka viljelivät apteekissa tarvitsemiaan lääkekasveja.
1900-luvun alku näki huonekasvit ja kasvihuoneet
Huonekasvit ilmestyivät aateliskoteihin 1900-luvun alkupuolella samaan aikaan lasi-ikkunoiden kanssa. Lasi mahdollisti myös pienimuotoista kasvihuoneviljelyä, jonka mittakaava ja merkitys suureni, kun Suomi alkoi teollistua. Tehtaat huolehtivat työväkensä asumisesta ja elämisestä varsin kokonaisvaltaisesti; asunnon lisäksi etuihin saattoi kuulua tuoreita vihanneksia omakustannushintaan.
1950-luvulla omatarveviljely oli tärkeää
Huone- ja puutarhakasvien viljely omiin tarpeisiin yleistyi vauhdilla. Taimet ostettiin läheiseltä kauppapuutarhalta, joiden lukumäärä kasvoi kovaa vauhtia.
Kasvua edistämään maaseudun kotitaloudet hyödynsivät kotieläinten lantaa ja kaupunkikodit keittiöstä yli jääviä sivuvirtoja, kuten kahvinporoja ja kananmunan kuoria. Ammattiviljelijät käyttivät myös puutarhakasveille sopivia kasteluveteen sekoitettavia, kloorittomia lannoitteita.
1960-luvulla tuli Puutarhan Kesä kastelulannoite
Suomi rakensi, siirtyi öljylämmitykseen, ryhtyi syömään kotimaista tomaattia ja kurkkua sekä harrastamaan kotipuutarhanhoitoa entistä tarmokkaammin. Sato otettiin tarkasti talteen ja sitä käytettiin pitkin talvea.
Valo, vuodenajat ja rakennemuutoksen myötä muuttuvat elämänolot olivat pohdituttaneet lannoitealaa. Selvää oli, että Suomen oloihin sopivat lannoitteet oli kehitettävä Suomessa. Kasvinravitsemuksen ammattilaiset hyödynsivät ammattiviljelyssä syntynyttä osaamistaan ja kartoittivat erityistarpeet.
Syntyi Puutarhan Kesä, joka tuotiin markkinoille nimellä Puutarhan kastelulannos. Sitä myytiin 2, 10 ja 50 kilon pakkauksissa ja neuvottiin käyttämään ”0,2 %:sena liuoksena”. Tuotteen väri vaihteli lannoitteen raaka-aine-erien mukaan.
Samaan aikaan huonekasvit saivat oman ravinneseoksen, Kukkien Y-lannoksen.
1970-luvulla vakiintui vaaleanpunainen väri
Puutarhan Kesän ravinnesuhteet päivittyivät tarpeiden ja tiedon lisääntyessä. Pääravinteiden lisäksi Kesään lisättiin kasvien tarvitsemat hivenravinteet. Niitä tarvitaan vain hivenen verran, vaikka ne ovatkin kasveille elintärkeitä.
Annostelun helpottamiseksi Puutarhan Kesä värjättiin vaaleanpunaisella elintarvikevärillä. Perimätiedon mukaan väri valikoitui, koska tehdaspaikkakunnan apteekissa ei sillä hetkellä ollut varastossaan muita värejä.
Väri oli ehkä liian makean näköinen ja sitä vaalennettiin, mutta muutoksesta seurasi runsaasti jykevää palautetta. Itse tuotetta arveltiin laimennetuksi, joten alkuperäiseen herttaisen vaaleanpunaiseen väriin palattiin nopeasti ja vähin äänin. Siihen samaan, jota nykyäänkin käytetään.
Julkinen viherympäristö, omakotipihat ja sisätilat vihertyivät 1970-luvulla. Puutarhanhoidon terveysvaikutuksia alettiin havainnoida ja puutarhasta tuli osa arkea.
1980-luvulla puutarhan hoito antoi ”vireyttä”
Kotipiha Kauniiksi-kirjasen alkulauseessa sanotaan: ”Puutarhan hoito on osa elämisen tasoa; se antaa meille fyysistä ja henkistä vireyttä, jota kiireinen nykyaika meiltä yhä enemmän vaatii.”
Puutarhan Kesän ravinnesuhteet päivittyivät kotipuutarhureiden tarpeiden mukaan. Yhteydenpito ja mielipiteenvaihto valmistajan ja käyttäjien välillä oli vilkasta.
1990-luvulla alettiin kompostoida ympäri vuoden
Pihat ja puutarhat alkoivat muuttua ympärivuotisiksi harrastuksiksi. Kompostointi jatkui talven yli ja sen ymmärrettiin tuottavan mittaamattoman arvokasta maanparannusainetta 50-100-kertaa nopeammin kuin paljaan taivaan alla syntyisi. Lintuja ruokittiin talvella, koska ne jäävät vastapalvelukseksi pihaan syömään kasvukauden ajan tuholaisia. Pihoja valaistiin.
Puutarha Kesä oli oleellinen osa kasvattamista niin ulko- kuin sisätiloissakin.
2000-luvulla jatkuvan kukinnan merkitys kasvoi
Viestinnässä kiteytettiin Puutarhan Kesän ajatus ja tuotekehityksen tavoite: ”Muista aina kasteluveteen Puutarhan Kesä, se KUKITTAA koko kesän”. Ohjetta noudattamalla kesä jatkuu koko kasvukauden ajan.
Puutarhan Kesä tuli myyntiin myös monissa muissa Euroopan maissa.
2010-luvulla hoidimme ihmisten ja kasvien stressiä
Vuosikymmenen ensimmäinen GreenCaren Kotipuutarhurin Käsikirja alkaa näin:
- ”Kasvitkin kärsivät stressistä. Syynä ovat epäedulliset kasvuolosuhteet. Stressiä aiheuttavat esimerkiksi kylmyys, kuumuus, pimeys ja ilmankosteus sekä olosuhteiden muutokset ja vaihtelut. Ilmastonmuutoksen aiheuttamat ääriolosuhteet lisäävät kasvien stressiä. Kasvit oirehtivat stressiä kuten ihmisetkin – voimalla huonosti.”
Kirjanen on täynnä kannustavaa tekstiä, jonka parissa puutarhuri viihtyi hyvin eikä stressistä ollut tietoakaan. Puutarhanhoito tuli osaksi vihreämpää elämäntapaa. Aika ja paikka muuttuivat tiukoista rajoitteista haasteiksi ja lupauksiksi.
Puutarhan Kesä kukittaa ahkerasti ja parantaa satoa missä vain, yhä useammin myös kaupunkien katoilla ja parvekkeilla.
2020 päivänsankari toivottaa kaikille puutarhureille loistavaa Puutarhan Kesää!
Puutarhan Kesä viettää merkkipäiväänsä Suomen suosituimpana kesäntekijänä. Hyvää Kesää ja kauniita uusia kesiä päivänsankarille ja meille kaikille!
